- Ajatarhoiva
Turvaverkko
Onpas pitkä aika, kun viimeksi on tullut kirjoiteltua. Aikamoista myllerrystä on maailmaan ja arkeemme ilmestynyt vielä koronan päälle. On Ukrainan sotaa, sähkön, ruoan ja bensan hintojen nousua, ilmastonmuutosta, ja pelkoja siitä josko koronan jälkeen joku uusi pandemia tulee kaatamaan meitä taas kanveesiin.
Olen huomannut, että etenkin näinä päivinä moni asia tuppaa jäämään pään sisään pyörimään. Ja jos jotain asiaa ei saa sieltä päästä pian ulos, se alkaa kiertää kehää yhä nopeammin ja kasvamaan. Joskus jo pelkkä yksittäinen ajatuksen välähdyskin voi kohahtaa läpi koko kehon sekunnin osassa ja siinä samalla lamauttaa toimintakyvyn.
Ei montaakaan viikkoa sitten oli eräs juttu, jota olin pitkään pyörittänyt mielessäni. Se oli pelkoa siitä, että maailma ajaa mahdottomuudessaan ylitse, enkä voi sille mitään. Vaikka samaan aikaan tiesin olevani väärässä (ihminen pystyy vaikuttamaan yllättävän moneen asiaan elämässään jos vain haluaa), pelkäsin, että pelkoni tulee kuitenkin toteutumaan, ja siksi en kyennyt tekemään mitään tilanteen parantamiseksi.
Kunnes puhelin soi. Eräs yhteistyökumppani soitteli pitkästä aikaa ja kyseli kuulumisia. Silloin kun luotan ihmiseen, minun on helppo puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Niinpä kerroin suoraan mistä kenkä puristaa. Pyörittelimme tilannetta hetkisen ja jo muutaman minuutin jälkeen olimme siinä pisteessä, että olin päättänyt tehdä asialle jotain. Jatkoimme muista jutuista, mutta tämä keskustelu sytytti minussa voiman. Ja tuo voimaantumisen tunne johti siihen, että lähdin seuraavina päivinä edistämään asiaani. Ja yllätyksekseni noin viikon kuluttua tilanne olikin kääntynyt jo kokonaan toiseksi. Olin pompannut takaisin valon puolelle.
Turvaverkko. Se sana on vetänyt puoleensa jo pitkän aikaa. Itselle siitä tulee ensimmäisenä mieleen sirkuksen nuorallatanssija, jonka alapuolelle on pingotettu verkko ihan varmuuden vuoksi. Ettei esityksen tähti horjahtaessaan putoa vahingossakaan maahan asti, vaan johonkin pehmeään. Niin että hän pompahtaa turvallisesti takaisin jalkeille. Kuten minullekin kävi.
Liian usein turvaverkko on kuitenkin liian harva. Siitä voi pudota läpi ja satuttaa itsensä. Pahastikin. Siksi meistä jokainen tarvitsee hyvän turvaverkon elämässään.
Mitä turvaverkko sitten tarkoittaa käytännössä? Ihan yksinkertaisesti sitä, että on joku jolle soittaa, joku jonka kanssa voi puhua. Vaihtaa kuulumisia, kertoa ongelmasta. Pyytää ja antaa apua.
Turvaverkko on myös mukanaoloa toisen arjessa. Että on joku, jonka kanssa voi nähdä vaikka kylillä tai ulkoilla yhdessä. Tai vaikka leipoa tai tehdä ruokaa kimpassa. Kahvitella. Pelata korttia, Kimbleä, Unoa tai Fortunaa. Pelien ääressä viihtyvät kaikki lapsista vanhuksiin.
Ja joskus turvaverkko tarkoittaa vähän isompaa apua. Vaikka autonkorjausapua. Tai että lainaa tai antaa vähän omastaan, jos toisen sähkölasku on liian raju. Tai hoitamista ja huolenpitoa, jos toisen kunto on mennyt huonoksi. Tai olkapäätä surun hetkellä.
Me ajatarhoivalaiset olemme tärkeä osa arjen turvaverkkoa monelle satakuntalaiselle. Vastaamme puhelimeen, kun joku haluaa jutella ja keventää mieltä. Autamme arjen askareissa. Teemme kodin siivouksia, hoidamme lapsia ja vanhuksia, autamme ruokaostoksilla ja kantamisessa, katsomme että lääkkeitä tulee otettua oikea määrä oikeaan aikaan, teemme tilaa ruuhkavuosiaikuisten kalentereihin.
Ja otamme pehmeästi vastaan, jos joku on vaarassa kaatua tai pudota omalta nuoraltaan. Mistä tahansa syystä. Isosta tai pienestä. Se on meidän tehtävämme.
Jokaisella on jotain annettavaa toiselle. Minulla sinulle, sinulla minulle. Ja meillä yhdessä joillekin muille.
On ihanaa saada olla mukana niin monen turvaverkkoa. Jos sinusta tuntuu siltä, että turvaverkkosi kaipaa vahvistusta, soita meille, me autamme.
Ystäväsi Ajatarhoivasta
Puhelin: 044 230 7767
Sähköposti: tarja.peltonen@ajatarhoiva.com